Kaivattu tunne

Perhosia
perhosia mun vatsassa
Suloinen suudelma
hymy lempeä
Kuinka kaipasinkaan tätä tunnetta

Oon sun vierelläs,
vaikket oo ees lähellä.
Tahdon olla tässä
sun lähelläs,
en missään muualla.

Kiitos et oot olemassa!

Sadetarina

Sataa
Pisarat tippuvat taivaalta
Aurinko kultaa enkelten kyyneleet
Kultaiset kyyneleet pilvistä

Kuinka kaunis onkaan sade
aurinkoisella säällä...

Elämän peli

Kohtalo ja sattuma vastakkain
me nappuloina.
Maailma on shakkilauta
miljoona kertaa miljoona
jokainen nappula erilaisensa.
Kun joku kaatuu, kuka tulee tilalle?
Kuka oikeastaan pelaa,
me vai he...

Elämä on meidän pelimme

Tekotaiteellinen paska

Kukkasia ja aurinkoja...
Mitä tekotaidetta!
Yrität liikaa,
rentoudu.
Anna ajatusten viedä mennessään,
anna niiden vaeltaa.
Kirjoita mitä mieleen juolahtaa
älä ujostele
vaan kirjoita.
Mutta pidä mielessäsi,
olet mitä kirjoitat...

Miitti ja puluilua

Hei kaikki! Teen taas paluuta kirjoittamisen kiehtovaan maailmaan ja olen aloittanut inakin yhden uuden kirjoitusprojektin... Olen aika ylpeä siitä että ylipäätänsä olen jo saanut jotain kirjoitettua :). Julkaisen nekin sitten kun katson niiden pätkien olevan kypsiä siihen :).
Ja olin sittne eilen Risingshadown miitissä tuossa eilen (lauantaina) ja oli kyllä hienoa. Oli aika talvinen fiilis kaikilla... Sellainen vähän harmaa, mutta ei se mitään. Käytiin mm. Senaatintorilla ja kirjoitettiin miittiruno ja toinen tehtävä oli kirjoittaa jotain täysin päätöntä ja epäjohdonmukaista kuin vain olla voi... Ja tyyli oli vapaa. Noh itehän en sitten suostunut tätä omaani julkaisemaan tai siis lausumaan tai lausuttamaan ääneen, mutta nyt lisään sen tänne:

Istuimme Tuomiokirkon portailla katsellen nuoria, jotka söivät sikareita ja katselivat vuorostaan puluja. Emme ymmärtänee, mitä ideaa oli sikareiden syömisessa, mutta sen katseleminen oli huvittavaa. Sikareita syövätkään nuoret eivät oikein näyttäneet ymmärtävän, miksi niin tekivät, mutta yhtä kaikki heilläkin oli hauskaa. Eräs nuorista koki sikarin pahaksi itselleen ja tyhjensi vatsansa sisällön kaiteen yli. Huono-onninen pulu jäi kostean mielenosoituksen tielle ja se ilmaisi oman mielipiteensä kohtalostaan kujertaen raivoisasti. Se nousi siivillee kaiteen takaa sataen reitilleen, joka sattumalta kulki meidän ylitsemme. Heittäydyimme kukin suuntaamme ja minun reittini kävi kohti kiveyksen reunaa. Ennen kuin ehdin tajutakaan, tipuin alas, alas, sinne mistä pulu oli tullut. Hetken ajattelin, että tässä se on. "Voi harmi en koskaan ehtinyt nähdä merta." Se oli hetki. Sitten löysin itseni tyynykasasta.