Kaksi askelta liikaako,
vetäytyä vai ei?
Tulevaisuus niin pimeä,
kuin askel tyhjyyteen.
Annanko liikaa, aivan liikaa
Mitä vastalahjana,
haavoja vai rakkautta?
*
Valkoisen ruusun,
hymyn suloisen,
kedon perhoset.
Kaiken sen lahjana sain.
Murusen tunnetta,
pienen palan elämää.
Ei hetkiä kullattuja,
vaan hetkiä kultaisia.
-------------------------
Ensimmäinen kuvaa pelkoa astua uuteen tilanteeseen ja uuteen mahdollisuuteen tietämättä, kuinka lopussa käy. Pelkoa siitä kuinka voi päätyä suruun, kipuun ja pettymykseen annettuaan kaiken itsestään.
Toinen sitten kuvaa niitä tunteita joita olen saanut kokea tässä lähiaikoina, kiitos niistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti