"7 Days to the wolves"

Aivan siis tämä on se minun paljon puhumani äikän myöhästynyt tehtävä... Ja vielä surkeasti kesken kaiken lisäksi... Jaa siis tuota, tällä hetkellä en ole varma onko tämä fanfictionia vai ei :D. Saa nähdä sitten myöhemmin keitä tänne ilmestyy...

------------------------------------------------------------------------------------

Tuomas katseli kuuden pennun temmellystä karhuntaljalla vieno hymy huulillaan. Niiden vinkaisut ja pienet murahdukset saivat hänet tuntemaan itsensä onnekkaaksi. Olihan hänen sutensa saanut näin hienon pesueen aikaiseksi. Pentujen vieressä makaileva naarassusi myös katseli pentujen touhuja ja vahti niitä silmä kovana. Siinä ajatuksissaan seisoessa Tuomas ei huomannut kuinka häntä muutaman vuoden nuorempi nainen tuli hänen viereensä ja jäi katselemaan pentuja. Aika kului ja hiljalleen pennut vetäytyivät emon ympärille lepäämään ja hakemaan ruokaa. Se muistutti Tuomakselle että hänellä oli töitä tehtävänä ja samassa hän huomasi naisen vierellään. He hymyilivät toisilleen ja nainen viittasi Tuomasta kävelemään kanssaan kohti suuren luolan suuaukkoa.

Siellä heitä odotti seitsemän miestä seisoskellen rennosti ja poltellen kessua. Heidän ympärillään pyöri viitisen sutta jotka jo innokkaasti odottivat matkaa metsän siimekseen. Kun tuomas lähestyi naisen saattaman joukkoa, he ryhdistäytyivät ja muutamat poimivat maahan laskemansa pitkät jouset olalleen. Tunnelma oli hilpeä kun Tuomas jakeli ohjeita:
-Normaali jako, alueelle on kai jo lähetetty tiedustelijoita; ovatko he jo palanneet?
-Kyllä he ovat, alueen pitäisi olla melko turvallinen. Ei yhtään sotilaspartiota monen kilometrin säteellä ja tänään kyläläiset eivät metsästä. Vastasi vanhin, miehistä. Hänen tuuhea musta partansa alkoi jo hieman harmaantua, mutta silmissä loisti yhä sama kirkas katse kuin nuoremmilla silmäpareilla hänen ympärillään.
-Hyvä tänään en halua ongelmia. Pelkkää metsästystä, ei ryöstelyä... Paitsi jos saalis on erityisen houkutteleva. Tuomas virnisti ilkikurisesti ja nauroi naisen paheksuvalle katseelle. Muutkin miehet nauraa höröttivät, mutta he kuvittelivat lasteja kalliita kankaita, ruokaa ja arvoesineitä. Niistä voisi saada hyvän hinnan kauempana kaupungissa.
-Kyllä, siis ketkä ovat lähtemässä ratsain Rijekan alajuoksulle? Neljä miehistä ilmoittautui ja Tuomas nyökkäsi hyväksyvästi. Miehet olivat nuorempia ja jäntevämpiä kuin muut, erikoistuneita metsästämään ratsain.
-Hyvä menkää ja palatkaa saaliin kanssa. Tuomas odotti kunnes neljä nuorukaista katosi metsän siimekseen ja kääntyi jäljelle jääneiden kolmen miehen puolen. He olivat rotevia ja eläneet muutaman kesän enemmän kuin jo lähteneet nuorukaiset.
-Lähdetään, haluan saada tänään karhua illalliseksi. Tuomas vinkkasi silmää, halasi naista vierellään ja he poistui luolasta susien seuraamana.
Heidän mentyään nainen jäi hetkeksi katsomaan metsään, joka oli nielaissut Tuomaksen ja kääntyi sitten takasiin sisälle mennäkseen auttamaan muita luolaan jääneitä päivän askareissa.